Minulla on ollut kroonisia kipuja jo 16-vuotiaasta alkaen. Kipujen alkaminen oli selittämätöntä, sillä olin terve, liikkuva nuori, enkä ollut loukannut itseäni mitenkään. Ensimmäiset kivut alkoivat oikean hartian ja lavan seudulta, ja etenivät sieltä vähitellen laajemmin yläselkään. Vuosien varrella sain diagnoosin mm. TOS-oireyhtymästä ja fibromyalgiasta. Yritin hoidattaa itseäni kaikilla mahdollisilla ammattilaisilla, ja kävin useilla erikoislääkäreillä, mutta apua ei varsinaisesti löytynyt mistään. Ei fysioterapiasta, eri hoidoista, lääkityksistä, eikä leikattavaakaan ollut. Vuonna 2013, kun opiskelin viimeistä vuotta opettajaksi, hyppäsin liikunnan demolla kolmesta metristä pää edellä veteen. Hyppy epäonnistui hieman, selkäni taittui yliekstensioon, ja seurauksena oli valtava kipu. Kohtalokas uimahyppy aiheutti alaselkääni eräänlaisen nikamakaaren murtuman, joka on oireillut näihin päiviin saakka. Kipu tuntuu alaselän lisäksi myös lonkassa ja muualla lantion alueella. Viimein tikki...
"Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti." - Peppi Pitkätossu. Bloggaava opemama tienristeyksessä. Yritteliäisyyttä ja motivaatiota, uusia urapolkuja ja pienen tytön (4/20) äitiyttä. Mielipiteistä mielenterveyteen ja mielitekoihin.