Pitkätossula

Irti narsistisesta suhteesta Liian monella meistä on tai on ollut lähipiirissämme narsisti. Minäkin olin joitakin vuosia sitten parisuhteessa narsistin kanssa. Se suhde kesti aivan liian pitkään. Kaikkine vaiheineen lähes kymmenen vuotta. Narsistisesta suhteesta irti pääseminen on uskomattoman vaikeaa, vaikka helposti voisi ajatella, miten muka noin kauheasta suhteesta ei haluaisi lähteä välittömästi. Narsisti on taitava manipuloija, ja hänessä on kaksi puolta. Minäkin ajattelin, että jos sen pahan puolen poistaisi, suhteemme olisi täydellinen. Mutta narsisti ei muutu. Narsistisessa suhteessa menetin melkein kokonaan itseni. Olen hiljalleen toipunut, mutta arvet tulevat varmasti näkymään ikuisesti. Ystäväpiirini muuttui täysin, ja olen taas löytänyt sen minän, joka olin ennen sitä suhdetta. Olen alkanut tehdä samoja asioita, joista olin joskus kiinnostunut, ja nautin elämästä. Kokemuksestani haluan puhua kaikille, sillä yhdenkin narsistin uhrin vapautuminen, on riemuvoitto. 10 varoitus...

Tyttäremme Taimi Vaikka jokainen voi kuvitella, että lapsen saaminen muuttaa elämän, kukaan ei varmasti silti osaa varautua, millä tavalla ja kuinka paljon. On helppo sanoa, että minä en ainakaan tee lapseni kanssa niin tai näin, enkä sitten ainakaan niin kuin omat vanhempani tekivät. Kaupan kassajonossa itkupotkuraivarin saavan taaperon vanhemman kasvatusmallin voi tuomita tuosta vaan. Ja puhumattakaan, kun on itse kasvatusalan ammattilainen, niin minkä hallitsisikaan sen paremmin kuin oman lapsensa kasvatuksen. Mutta elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Eteen voi tulla odottamattomia haasteita. Perheessä voi olla sairautta tai väsymys koliikkivauvan kanssa onkin musertavaa. Perhearjen kuormittavuus voi yllättää. Minä ainakin olen onnistunut alisuoriutumaan superäitiyteni tavoitteissa jo monet kerrat Taimin vajaan kaksivuotisen elämän aikana. Olen väsyneenä korottanut hänelle ääntäni, antanut katsoa liian pitkään telkkaria, näprännyt puhelintani, kun hän on halunnut huomiota, t...

Omasta työpaikastaan irtisanoutuminen on noussut korona-aikana maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Kenties lomautettuna oleminen tai etätyöt ovat saaneet ihmiset jälleen muistamaan, kuinka tärkeää oma aika onkaan. Tai mahdollisesti työolosuhteet ovat pandemia-aikana yhä heikentyneet. Joka tapauksessa, ihmiset eivät enää tyydy mihin tahansa. Kun minä jäin kaksi vuotta sitten ensin pienelle sairauslomalle, ja siitä äitiyslomalle työpaikastani, ajattelin palaavani vuoden tai puolentoista kuluttua. Kumpikin noista päämääristä on jo umpeutunut, ja olen yhä hoitovapaalla. Minulla on hyvä työpaikka ja vakituinen virka. Se oli unelmapaikkani, ja tavoittelin sitä vuosia. Viihdyin työssäni mielestäni erinomaisesti. Jostakin syystä kotona oleminen on antanut uudenlaista ajateltavaa. Aluksi työhön palaaminen tuntui mahdottomalta, koska olin niin sairas, etten olisi pystynyt siihen. Nyt, kun olen alkanut toipua, huomaan, että syitä on muitakin. Ensinnäkin, perhe-elämä tuntuu tärkeältä. Haluan olla läsnä ...

Minulla on ollut kroonisia kipuja jo 16-vuotiaasta alkaen. Kipujen alkaminen oli selittämätöntä, sillä olin terve, liikkuva nuori, enkä ollut loukannut itseäni mitenkään. Ensimmäiset kivut alkoivat oikean hartian ja lavan seudulta, ja etenivät sieltä vähitellen laajemmin yläselkään. Vuosien varrella sain diagnoosin mm. TOS-oireyhtymästä ja fibromyalgiasta. Yritin hoidattaa itseäni kaikilla mahdollisilla ammattilaisilla, ja kävin useilla erikoislääkäreillä, mutta apua ei varsinaisesti löytynyt mistään. Ei fysioterapiasta, eri hoidoista, lääkityksistä, eikä leikattavaakaan ollut. Vuonna 2013, kun opiskelin viimeistä vuotta opettajaksi, hyppäsin liikunnan demolla kolmesta metristä pää edellä veteen. Hyppy epäonnistui hieman, selkäni taittui yliekstensioon, ja seurauksena oli valtava kipu. Kohtalokas uimahyppy aiheutti alaselkääni eräänlaisen nikamakaaren murtuman, joka on oireillut näihin päiviin saakka. Kipu tuntuu alaselän lisäksi myös lonkassa ja muualla lantion alueella. Viimein tikki...

”Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti!” - Peppi Pitkätossu Olen 34-vuotias luokanopettaja, Instagram-vaikuttaja ja äiti. Perheeseeni kuuluvat aviomieheni ja kohta 2-vuotiaan tyttäreni lisäksi kaksi resque-kissaa. Asumme Raumalla talossamme, jota kutsumme Huvikummuksi. Yllä näet mottoni, jonka olen saanut Peppi Pitkätossulta. Positiivinen, utelias ja yritteliäs elämänasenteeni on kantanut minut pitkälle. Toisinaan elämä tuntuu olevan liian lyhyt, jotta ehtisi kokeilla kaikkea. Minulla on aina monta rautaa tulessa, enkä pelkää ottaa uusia haasteita vastaan. Viimeistä kahta vuotta on kuitenkin vahvasti määritellyt traumaattinen synnytyskokemukseni. Olen toipumisen tiellä, ja eräänlaisessa risteyskohdassa elämässäni. Mielessäni elää jatkuvasti kysymys, mikä minusta tulee isona? Vielä kerran, tervetuloa inspiroivalle matkalle kanssani! Tästä  voit lukea lisää minusta ja blogini perustamisesta.