Vuonna 2013, kun opiskelin viimeistä vuotta opettajaksi, hyppäsin liikunnan demolla kolmesta metristä pää edellä veteen. Hyppy epäonnistui hieman, selkäni taittui yliekstensioon, ja seurauksena oli valtava kipu. Kohtalokas uimahyppy aiheutti alaselkääni eräänlaisen nikamakaaren murtuman, joka on oireillut näihin päiviin saakka. Kipu tuntuu alaselän lisäksi myös lonkassa ja muualla lantion alueella.
Viimein tikki oli esikoiseni synnytys huhtikuussa 2020, kun epiduraalipistos aiheutti minulle selkään hermovaurion. Raskauden aikana oli ilmeisesti muodostunut myös pari välilevynpullistumaa. Vaikka minulla oli ollut kipuja ennenkin, vietiin ne nyt täysin uudelle tasolle. Aloin syömään jatkuvana lääkityksenä Gabapentin-hermosärkylääkettä, ja elämäni muuttui hyvin rajoitteiseksi. Olen yhä pois opettajan työstäni, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin palannut takaisin töihin.
Kuten kerroin, olen kokeillut kipuihini lähes kaikkea mahdollista, saamatta kuitenkaan merkittävää helpotusta. Sattuman kautta löysin loppuvuodesta tieni raumalaiselle hierojalle, joka suorittaa parhaillaan osteopaattiopintojaan loppuun. Olen käynyt Topi Tirrin vastaanotolla viime aikoina kaksi kertaa viikossa, ja voin ensimmäistä kertaa sanoa, että hoidosta on todella ollut hyötyä. Näin pitkän kipuhistorian jälkeen en uskalla enää tavoitella täydellistä kivuttomuutta, mutta olen hämmästynyt siitä, kuinka paljon energiaa hoidot ovat antaneet minulle. Sitä kautta jaksan paremmin, kehoni vetreytyy, kun liikun enemmän, ja kipua ei enää huomaakaan samalla tavalla.
Tämä ei oikeastaan ollut edes ensimmäinen kerta, kun kävin osteopaatilla. Nyt vain sattui löytymään oikea ihminen. Jos kärsit minkälaisista kivuista tahansa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan osteopatiaa. Vaikka olisit kovin kipeäkin, osteopaatilla ei tarvitse pelätä liian rajua käsittelyä. Näin minä olen löytänyt apua vaivoihini, ja olen vihdoin toipumisen tiellä.
Kommentit
Lähetä kommentti