Pitkätossula

  Eräänä aamuna istuin raumalaiskahvilassa läppärini kanssa. Keskittymiseni herpaannutti kolmen herran hilpeä keskustelu treffielämästä. Arvioni mukaan he olivat jo selvästi ylittäneet eläkeiän, mutta se ei tuntunut menoa hidastavan. Heillä kaikilla oli nimittäin vauhdikkaita naiskokemuksia Tinderistä jaettavanaan. Yksi herroista oli tavannut naisen, jonka kanssa oli naurettu ja juotu viiniä peräti aamukolmeen saakka.  Vaikka maailma vaikuttaa toisinaan pysähtyneen, Tinderin ja muiden treffisovellusten käyttö on korona-aikana entisestään kasvanut. Näyttäisi siltä, että Tinder ei ole helppokäyttöisyytensä ansiosta enää pelkästään nuorten juttu. Kuka enää edes muistaa, missä ennen vanhaan uusia ihmisiä tavattiin.  Tinder saa kuitenkin paljon kritiikkiä pinnallisuutensa vuoksi, ja monet uskovat, ettei sen kautta ole mahdollista löytää vakavaa suhdetta.  Tinder on kieltämättä vähän kuin karkkikauppa. Swaippaa oikealle tai vasemmalle, kuvan perusteella jatkoon tai ei jatk...

Omasta työpaikastaan irtisanoutuminen on noussut korona-aikana maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Kenties lomautettuna oleminen tai etätyöt ovat saaneet ihmiset jälleen muistamaan, kuinka tärkeää oma aika onkaan. Tai mahdollisesti työolosuhteet ovat pandemia-aikana yhä heikentyneet. Joka tapauksessa, ihmiset eivät enää tyydy mihin tahansa. Kun minä jäin kaksi vuotta sitten ensin pienelle sairauslomalle, ja siitä äitiyslomalle työpaikastani, ajattelin palaavani vuoden tai puolentoista kuluttua. Kumpikin noista päämääristä on jo umpeutunut, ja olen yhä hoitovapaalla. Minulla on hyvä työpaikka ja vakituinen virka. Se oli unelmapaikkani, ja tavoittelin sitä vuosia. Viihdyin työssäni mielestäni erinomaisesti. Jostakin syystä kotona oleminen on antanut uudenlaista ajateltavaa. Aluksi työhön palaaminen tuntui mahdottomalta, koska olin niin sairas, etten olisi pystynyt siihen. Nyt, kun olen alkanut toipua, huomaan, että syitä on muitakin. Ensinnäkin, perhe-elämä tuntuu tärkeältä. Haluan olla läsnä ...

Synnytin esikoiseni 4/2020. Ennen synnytystäni yliopistolliset sairaalat ilmoittivat rajoituksista, joiden mukaan mies sai tulla vain synnytyksen aktiivivaiheeseen. Hänellä ei ollut sen jälkeen lupaa jäädä tai tulla vierailulle. Jos joutuisin sektioon, hän ei saisi olla lainkaan läsnä. Ajatus yksin olemisesta toimintakyvyttömänä vastasyntyneen kanssa, ajoi minut paniikkiin. Monet eivät tiedä, että synnytyssairaalat eivät ole kuin ennen. Sairaaloissa ei ole paikkaa, minne vauvan voi viedä, kun äiti nukkuu tai toipuu, eivätkä hoitajat ehdi auttaa. Liityin synnytysosastojen rajoituksia vastustavaan FB-ryhmään ja soittelin päättäjille. Annoin haastatteluja, ja vertaistovereita löytyi tuhansia. Silti uutisissa näytettiin pariskuntaa, joka hymyili onnellisena vauvansa kanssa, ja tähdensi, että kaikki meni hyvin ja nyt täytyy vaan joustaa. Pettymys oli valtava, kun Satasairaala ilmoitti noudattavansa rajoitusten linjaa. Sairaalasta otettiin minuun yhteyttä. He olivat pahoillaan, ja vakuuttiva...