Synnytin esikoiseni 4/2020. Ennen synnytystäni yliopistolliset sairaalat ilmoittivat rajoituksista, joiden mukaan mies sai tulla vain synnytyksen aktiivivaiheeseen. Hänellä ei ollut sen jälkeen lupaa jäädä tai tulla vierailulle. Jos joutuisin sektioon, hän ei saisi olla lainkaan läsnä. Ajatus yksin olemisesta toimintakyvyttömänä vastasyntyneen kanssa, ajoi minut paniikkiin. Monet eivät tiedä, että synnytyssairaalat eivät ole kuin ennen. Sairaaloissa ei ole paikkaa, minne vauvan voi viedä, kun äiti nukkuu tai toipuu, eivätkä hoitajat ehdi auttaa. Liityin synnytysosastojen rajoituksia vastustavaan FB-ryhmään ja soittelin päättäjille. Annoin haastatteluja, ja vertaistovereita löytyi tuhansia. Silti uutisissa näytettiin pariskuntaa, joka hymyili onnellisena vauvansa kanssa, ja tähdensi, että kaikki meni hyvin ja nyt täytyy vaan joustaa. Pettymys oli valtava, kun Satasairaala ilmoitti noudattavansa rajoitusten linjaa. Sairaalasta otettiin minuun yhteyttä. He olivat pahoillaan, ja vakuuttiva...
"Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti." - Peppi Pitkätossu. Bloggaava opemama tienristeyksessä. Yritteliäisyyttä ja motivaatiota, uusia urapolkuja ja pienen tytön (4/20) äitiyttä. Mielipiteistä mielenterveyteen ja mielitekoihin.