Työuralta urapolulle

Omasta työpaikastaan irtisanoutuminen on noussut korona-aikana maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Kenties lomautettuna oleminen tai etätyöt ovat saaneet ihmiset jälleen muistamaan, kuinka tärkeää oma aika onkaan. Tai mahdollisesti työolosuhteet ovat pandemia-aikana yhä heikentyneet. Joka tapauksessa, ihmiset eivät enää tyydy mihin tahansa.

Kun minä jäin kaksi vuotta sitten ensin pienelle sairauslomalle, ja siitä äitiyslomalle työpaikastani, ajattelin palaavani vuoden tai puolentoista kuluttua. Kumpikin noista päämääristä on jo umpeutunut, ja olen yhä hoitovapaalla. Minulla on hyvä työpaikka ja vakituinen virka. Se oli unelmapaikkani, ja tavoittelin sitä vuosia. Viihdyin työssäni mielestäni erinomaisesti.

Jostakin syystä kotona oleminen on antanut uudenlaista ajateltavaa. Aluksi työhön palaaminen tuntui mahdottomalta, koska olin niin sairas, etten olisi pystynyt siihen. Nyt, kun olen alkanut toipua, huomaan, että syitä on muitakin. Ensinnäkin, perhe-elämä tuntuu tärkeältä. Haluan olla läsnä lapseni elämässä eri tavalla kuin omat vanhempani olivat. Olen huomannut, että väsymys on poissa. Kun tulin töistä kotiin, en yleensä jaksanut tehdä mitään koko päivänä. Kuvittelin silloin, että olen vain niin väsynyt ihminen, mutta työ varmasti uuvutti minua kohtuuttomasti.

Minua on alkanut myös mietityttää uralla eteneminen sekä ammatillinen kehittyminen. Kun olen ollut opettajana kymmenisen vuotta, tuntuu, että tämä oli nyt tässä. Kaipaan haasteita, ja sitä, että omaan työhön voi vaikuttaa enemmän. Vakituisesta työstä lähteminen vaatisi todella paljon kanttia, enkä todellakaan sano, että olen irtisanoutumassa. Toisaalta haluan kuitenkin kääntää tämän kortin tai ainakin kurkistaa, mitä sen toisella puolella olisi.

Oletko sinä miettinyt viime aikoina työpaikan tai jopa koko alan vaihtoa?

Lue, minkälaisia paineita somevaikuttaja kohtaa.