Siirry pääsisältöön

Tinderöintiä

 


Eräänä aamuna istuin raumalaiskahvilassa läppärini kanssa. Keskittymiseni herpaannutti kolmen herran hilpeä keskustelu treffielämästä. Arvioni mukaan he olivat jo selvästi ylittäneet eläkeiän, mutta se ei tuntunut menoa hidastavan. Heillä kaikilla oli nimittäin vauhdikkaita naiskokemuksia Tinderistä jaettavanaan. Yksi herroista oli tavannut naisen, jonka kanssa oli naurettu ja juotu viiniä peräti aamukolmeen saakka. 


Vaikka maailma vaikuttaa toisinaan pysähtyneen, Tinderin ja muiden treffisovellusten käyttö on korona-aikana entisestään kasvanut. Näyttäisi siltä, että Tinder ei ole helppokäyttöisyytensä ansiosta enää pelkästään nuorten juttu. Kuka enää edes muistaa, missä ennen vanhaan uusia ihmisiä tavattiin.  Tinder saa kuitenkin paljon kritiikkiä pinnallisuutensa vuoksi, ja monet uskovat, ettei sen kautta ole mahdollista löytää vakavaa suhdetta. 


Tinder on kieltämättä vähän kuin karkkikauppa. Swaippaa oikealle tai vasemmalle, kuvan perusteella jatkoon tai ei jatkoon. Tarjontaan turtuu helposti. Kun minä olin muutama vuosi sitten vielä Tinderissä, minulla oli turn off -lista, eli joukko ominaisuuksia, joiden perusteella tiesin heti, ettei tämä mies olisi minua varten. Toisinaan red flag nousi esiin jo miehen profiilista tai viimeistään muutaman lauseen kirjoittelun jälkeen. Eikö kuulostakin aika armottomalta?


Vaikka treffailu on tehty ehkä helpommaksi kuin koskaan, vaikuttaa siltä, että parin muodostus on yhä vaikeampaa kuin ennen. Toiveet ja vaatimukset puolison suhteen vain kasvavat, eikä se ole mielestäni väärin. Ei kannata kuitenkaan heittää hanskoja tiskiin. Eihän se neiti tai herra oikea kävele kadullakaan ensimmäisenä vastaan. Minä nimittäin lopulta löysin Tinderistä miehen. Olemme nyt neljättä vuotta yhdessä, naimisissa ja meillä on yhteinen lapsi. Yrittänyttä ei laiteta.


Kirjoittaja on opettaja ja Instagram-vaikuttaja @pitkatossula.


Julkaistu Satakunnan Viikossa 16.2.2022



Kommentit

  1. Tosi kivan kolummin olet kirjoittanut!

    VastaaPoista
  2. Hauska kirjoitus. Siihen maailmaan en ole päässyt sekaan, mutta juttuja kuulee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiesitkö, että Vallila valmistaa vaatteitakin?

Tiesitkö, että Vallila valmistaa vaatteitakin? Sisältää affliate-linkkejä* Lemmittyni sadetakki* Vallila ei ole enää tunnettu pelkästään värikkäistä ja kuviollisista sisustustekstiileistään Olen aina rakastanut kotimaisen Vallilan verhoja, mattoja ja vuodevaatteita. Viime kesänä huomasin, että Vallila valmistaa myös vaatteita. Mallistosta löytyy esimerkiksi t-paitoja, laadukkaita ja pehmeitä kylpytakkeja, kestokasseja sekä ekologisia kasvomaskeja. Osaa kuoseista ovat olleet suunnittelemassa maineikkaat muotisuunnittelijat, Rolf Ekroth ja Wataru Tominaga. Lemmittyni koiran sadetakki* Tyylikkäänä samistellen sateellakin Minulla ei ole koiraa, mutta jos olisi, meillä olisi ehdottomasti samanlaiset sadetakit. Kuinka hauskaa olisikaan kulkea yhdessä säällä kuin säällä näissä Lemmittyni-kuosin vetimissä. Koiran sadetakki jää siis tällä kertaa tilaamatta, mutta sadetakki ja sateenvarjo taitavat tipahtaa ostoskoriin. Pidän tästä kuosista, sillä se on värikäs, mutta värit ovat kuitenkin hillity...

Farkut ovat aina muotia!

Farkut ovat aina muotia! Sisältää affliate-linkkejä * Verynice Fiona * farkut alennuksessa hintaan 35e! (norm. 99.95e) Farkkujen historiaa Tiesitkö, että farmarihousut kehitettiin alkujaan 1500-luvun Genovan kaupunkivaltiossa työhousuiksi laivaston merimiehille? Ei siis Yhdysvalloissa, kuten minä luulin! Ranskalaiset kopioivat idean ja kehittivät oman kankaan, joka nimettiin denimiksi. 1700-luvulla farkut päätyivät myös Amerikkaan, kun brittiläiset kauppiaat myivät niitä työhousuiksi kaivos-, tehdas- ja rautatietyöläisille. Farkkuja paranneltiin Yhdysvalloissa 1872, kun saksalaissyntyisen, San Franciscoon muuttaneen kauppiaan Levi Straussin asiakas, räätäli Jacob Davis sai idean vahvistaa farkkuja kupariniiteillä. 1950-luvun alussa farkut alkoivat ilmestyä myös radikaalien suomalaisten nuorten pukeutumiseen. Farkkuja sai tuolloin ostettua vain merimiehiltä satamista. Kotimaiset farkut tulivat kauppoihin 1950-luvun puolivälissä. Ensimmäisenä farmarihousujen valmistuksen aloitti helsinki...

Korut symboloivat kantajalleen tärkeitä asioita – mutta eivät ehkä kuten luulit

Kaupallisessa yhteistyössä Lumoava-korun kanssa  ”Elämäsi on aina sujunut kuin tanssi.” Todella hämmentävä lausahdus, jonka olen kuullut monet kerrat. En tiedä, miten saan sen näyttämään niin helpolta, sillä sitä se ei todellakaan ole ollut. Päin vastoin, olen joutunut pinnistelemään paljon saavuttaakseni asioita. Usein se on kannattanut, mutta toisinaan myös tuottanut kasapäin turhaa työtä. Vaikka joku olisi kuinka menestynyt, ei mielestäni saisi koskaan olettaa, että se kaikki on tullut onnen kantamoisena. Oikeastaan vain harva suomalainen on syntynyt kultalusikka suussa. Kun jonkun asian osaa, se voi toki näyttäytyä ulkopuoliselle yksinkertaiselta. Mutta takana on luultavasti valtava määrä suunnittelua, harjoittelua, ja hiomista. Uskon, että tällainen suhtautuminen on useimmiten vain ajattelemattomuutta tai ymmärtämättömyyttä, mutta valitettavasti se voi joskus olla merkki kateudesta. En koe olevani mitenkään erityisen menestynyt, mutta tiedän, että olen elämässäni saavuttanut t...