Siirry pääsisältöön

Somevaikuttajan paineet

Tiedetään, että SOME luo ihmisille erilaisia paineita. Aikaisemmin ajattelin, että noilla paineilla tarkoitetaan esimerkiksi ulkonäköpaineita, paineita kodin siisteydestä tms. mikä näkyy kuvissa. Matkan varrella olen kuitenkin huomannut, että on aivan toisenlaisiakin paineita.

Katselen seuraajalistaani, ja huomaan, että joku on taas unfollannut minut. Hämmentävän usein se unfollaaja on joku tuttuni oikeasta elämästä. Joka kerta mietin, mitä väärää tein. Sanoinko jotain loukkaavaa, ovatko aiheeni tylsiä, postasinko liikaa vai liian vähän, teinkö liian monta mainosta, enkö muistanut olla vastavuoroinen vai ärsyttääkö naamani. Samaan aikaan yritän pitää mielessäni, että jos seuraajaa ei kiinnosta, on kaikkien kannalta pelkästään positiivinen asia, että hän lähtee.

Samaan aikaan teen havainnon, että listalle on pompannut uusia seuraajia, ja jälleen alkaa ajatusjuoksu. Mitä tein oikein, jotta osaan jatkossakin toimia niin. Tämä loputon kehä pyörii koko ajan. Kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen. Joskus sitä lähtee niin ylikierroksille, että mielessä käy jo koko Instagram-tilin poistaminen.

Kaupassa joku vieras vaikuttaa tuijottavan minua. Tunnistikohan hän minut Instasta. Pahus, kun piti siitäkin kirjoittaa. Pitäisi suojella omaa ja perheensä yksityisyyttä tarkemmin. Seuraakohan päiväkodin opettaja tai neuvolan terkkari minua?

Ja sitten toisaalta, tämä on niin suloisen koukuttavaa. Aina voi törmätä uusiin ihaniin ihmisiin, laajentaa ja asettaa tavoitteitaan korkeammalle. Kokemusten jakaminen toimii vertaistukena, ja uusien ideoiden tulva on loputon.

Somettajat, samaistuitteko?

Tästä pääset lukemaan lisää ajatuksistani tulevista urapoluista.

Kommentit

  1. Kiitos, että tulit kommentoimaan blogiini. <3 Muistan kyllä, että blogin ja instan alkuaikoina ihmettelin tätä seuraamisen lopettamispeliä tai vaikka miksi joku suht tuttu lopettaa seuraamisen. Mutta nyt jotenkin jo turtunut tähän, koska joka päivä joku lakkaa seuraamasta. Joskus se kyllä nippaisee, jos on oikein läheinen tuttu. Mutta onneksi näitä on harvemmin.

    Se on juuri noin, kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen eli siksi vaan tekee omaa juttua ja jos joku tykkää, niin aivan mahtavaa.

    Ihana blogi sinulla. Oikein mukavaa viikonloppua, lämpimin terkuin Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat kiitokset sinulle <3 Se on totta, melkein kaikkeen turtuu. Silti varsinkin isommat nimet kohtaavat täysin kohtuutontakin arvostelua tai kiusaamista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korut symboloivat kantajalleen tärkeitä asioita – mutta eivät ehkä kuten luulit

Kaupallisessa yhteistyössä Lumoava-korun kanssa  ”Elämäsi on aina sujunut kuin tanssi.” Todella hämmentävä lausahdus, jonka olen kuullut monet kerrat. En tiedä, miten saan sen näyttämään niin helpolta, sillä sitä se ei todellakaan ole ollut. Päin vastoin, olen joutunut pinnistelemään paljon saavuttaakseni asioita. Usein se on kannattanut, mutta toisinaan myös tuottanut kasapäin turhaa työtä. Vaikka joku olisi kuinka menestynyt, ei mielestäni saisi koskaan olettaa, että se kaikki on tullut onnen kantamoisena. Oikeastaan vain harva suomalainen on syntynyt kultalusikka suussa. Kun jonkun asian osaa, se voi toki näyttäytyä ulkopuoliselle yksinkertaiselta. Mutta takana on luultavasti valtava määrä suunnittelua, harjoittelua, ja hiomista. Uskon, että tällainen suhtautuminen on useimmiten vain ajattelemattomuutta tai ymmärtämättömyyttä, mutta valitettavasti se voi joskus olla merkki kateudesta. En koe olevani mitenkään erityisen menestynyt, mutta tiedän, että olen elämässäni saavuttanut t...

Tiesitkö, että Vallila valmistaa vaatteitakin?

Tiesitkö, että Vallila valmistaa vaatteitakin? Sisältää affliate-linkkejä* Lemmittyni sadetakki* Vallila ei ole enää tunnettu pelkästään värikkäistä ja kuviollisista sisustustekstiileistään Olen aina rakastanut kotimaisen Vallilan verhoja, mattoja ja vuodevaatteita. Viime kesänä huomasin, että Vallila valmistaa myös vaatteita. Mallistosta löytyy esimerkiksi t-paitoja, laadukkaita ja pehmeitä kylpytakkeja, kestokasseja sekä ekologisia kasvomaskeja. Osaa kuoseista ovat olleet suunnittelemassa maineikkaat muotisuunnittelijat, Rolf Ekroth ja Wataru Tominaga. Lemmittyni koiran sadetakki* Tyylikkäänä samistellen sateellakin Minulla ei ole koiraa, mutta jos olisi, meillä olisi ehdottomasti samanlaiset sadetakit. Kuinka hauskaa olisikaan kulkea yhdessä säällä kuin säällä näissä Lemmittyni-kuosin vetimissä. Koiran sadetakki jää siis tällä kertaa tilaamatta, mutta sadetakki ja sateenvarjo taitavat tipahtaa ostoskoriin. Pidän tästä kuosista, sillä se on värikäs, mutta värit ovat kuitenkin hillity...

Farkut ovat aina muotia!

Farkut ovat aina muotia! Sisältää affliate-linkkejä * Verynice Fiona * farkut alennuksessa hintaan 35e! (norm. 99.95e) Farkkujen historiaa Tiesitkö, että farmarihousut kehitettiin alkujaan 1500-luvun Genovan kaupunkivaltiossa työhousuiksi laivaston merimiehille? Ei siis Yhdysvalloissa, kuten minä luulin! Ranskalaiset kopioivat idean ja kehittivät oman kankaan, joka nimettiin denimiksi. 1700-luvulla farkut päätyivät myös Amerikkaan, kun brittiläiset kauppiaat myivät niitä työhousuiksi kaivos-, tehdas- ja rautatietyöläisille. Farkkuja paranneltiin Yhdysvalloissa 1872, kun saksalaissyntyisen, San Franciscoon muuttaneen kauppiaan Levi Straussin asiakas, räätäli Jacob Davis sai idean vahvistaa farkkuja kupariniiteillä. 1950-luvun alussa farkut alkoivat ilmestyä myös radikaalien suomalaisten nuorten pukeutumiseen. Farkkuja sai tuolloin ostettua vain merimiehiltä satamista. Kotimaiset farkut tulivat kauppoihin 1950-luvun puolivälissä. Ensimmäisenä farmarihousujen valmistuksen aloitti helsinki...