Tiedetään, että SOME luo ihmisille erilaisia paineita. Aikaisemmin ajattelin, että noilla paineilla tarkoitetaan esimerkiksi ulkonäköpaineita, paineita kodin siisteydestä tms. mikä näkyy kuvissa. Matkan varrella olen kuitenkin huomannut, että on aivan toisenlaisiakin paineita.
Katselen seuraajalistaani, ja huomaan, että joku on taas unfollannut minut. Hämmentävän usein se unfollaaja on joku tuttuni oikeasta elämästä. Joka kerta mietin, mitä väärää tein. Sanoinko jotain loukkaavaa, ovatko aiheeni tylsiä, postasinko liikaa vai liian vähän, teinkö liian monta mainosta, enkö muistanut olla vastavuoroinen vai ärsyttääkö naamani. Samaan aikaan yritän pitää mielessäni, että jos seuraajaa ei kiinnosta, on kaikkien kannalta pelkästään positiivinen asia, että hän lähtee.
Samaan aikaan teen havainnon, että listalle on pompannut uusia seuraajia, ja jälleen alkaa ajatusjuoksu. Mitä tein oikein, jotta osaan jatkossakin toimia niin. Tämä loputon kehä pyörii koko ajan. Kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen. Joskus sitä lähtee niin ylikierroksille, että mielessä käy jo koko Instagram-tilin poistaminen.
Kaupassa joku vieras vaikuttaa tuijottavan minua. Tunnistikohan hän minut Instasta. Pahus, kun piti siitäkin kirjoittaa. Pitäisi suojella omaa ja perheensä yksityisyyttä tarkemmin. Seuraakohan päiväkodin opettaja tai neuvolan terkkari minua?
Ja sitten toisaalta, tämä on niin suloisen koukuttavaa. Aina voi törmätä uusiin ihaniin ihmisiin, laajentaa ja asettaa tavoitteitaan korkeammalle. Kokemusten jakaminen toimii vertaistukena, ja uusien ideoiden tulva on loputon.
Somettajat, samaistuitteko?
Katselen seuraajalistaani, ja huomaan, että joku on taas unfollannut minut. Hämmentävän usein se unfollaaja on joku tuttuni oikeasta elämästä. Joka kerta mietin, mitä väärää tein. Sanoinko jotain loukkaavaa, ovatko aiheeni tylsiä, postasinko liikaa vai liian vähän, teinkö liian monta mainosta, enkö muistanut olla vastavuoroinen vai ärsyttääkö naamani. Samaan aikaan yritän pitää mielessäni, että jos seuraajaa ei kiinnosta, on kaikkien kannalta pelkästään positiivinen asia, että hän lähtee.
Samaan aikaan teen havainnon, että listalle on pompannut uusia seuraajia, ja jälleen alkaa ajatusjuoksu. Mitä tein oikein, jotta osaan jatkossakin toimia niin. Tämä loputon kehä pyörii koko ajan. Kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen. Joskus sitä lähtee niin ylikierroksille, että mielessä käy jo koko Instagram-tilin poistaminen.
Kaupassa joku vieras vaikuttaa tuijottavan minua. Tunnistikohan hän minut Instasta. Pahus, kun piti siitäkin kirjoittaa. Pitäisi suojella omaa ja perheensä yksityisyyttä tarkemmin. Seuraakohan päiväkodin opettaja tai neuvolan terkkari minua?
Ja sitten toisaalta, tämä on niin suloisen koukuttavaa. Aina voi törmätä uusiin ihaniin ihmisiin, laajentaa ja asettaa tavoitteitaan korkeammalle. Kokemusten jakaminen toimii vertaistukena, ja uusien ideoiden tulva on loputon.
Somettajat, samaistuitteko?
Tästä pääset lukemaan lisää ajatuksistani tulevista urapoluista.
Kiitos, että tulit kommentoimaan blogiini. <3 Muistan kyllä, että blogin ja instan alkuaikoina ihmettelin tätä seuraamisen lopettamispeliä tai vaikka miksi joku suht tuttu lopettaa seuraamisen. Mutta nyt jotenkin jo turtunut tähän, koska joka päivä joku lakkaa seuraamasta. Joskus se kyllä nippaisee, jos on oikein läheinen tuttu. Mutta onneksi näitä on harvemmin.
VastaaPoistaSe on juuri noin, kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen eli siksi vaan tekee omaa juttua ja jos joku tykkää, niin aivan mahtavaa.
Ihana blogi sinulla. Oikein mukavaa viikonloppua, lämpimin terkuin Tiia
Samat kiitokset sinulle <3 Se on totta, melkein kaikkeen turtuu. Silti varsinkin isommat nimet kohtaavat täysin kohtuutontakin arvostelua tai kiusaamista.
Poista