Siirry pääsisältöön

Ajatuksia äitiydestä


Tyttäremme Taimi
Vaikka jokainen voi kuvitella, että lapsen saaminen muuttaa elämän, kukaan ei varmasti silti osaa varautua, millä tavalla ja kuinka paljon. On helppo sanoa, että minä en ainakaan tee lapseni kanssa niin tai näin, enkä sitten ainakaan niin kuin omat vanhempani tekivät. Kaupan kassajonossa itkupotkuraivarin saavan taaperon vanhemman kasvatusmallin voi tuomita tuosta vaan. Ja puhumattakaan, kun on itse kasvatusalan ammattilainen, niin minkä hallitsisikaan sen paremmin kuin oman lapsensa kasvatuksen.

Mutta elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Eteen voi tulla odottamattomia haasteita. Perheessä voi olla sairautta tai väsymys koliikkivauvan kanssa onkin musertavaa. Perhearjen kuormittavuus voi yllättää. Minä ainakin olen onnistunut alisuoriutumaan superäitiyteni tavoitteissa jo monet kerrat Taimin vajaan kaksivuotisen elämän aikana. Olen väsyneenä korottanut hänelle ääntäni, antanut katsoa liian pitkään telkkaria, näprännyt puhelintani, kun hän on halunnut huomiota, tarjonnut liikaa herkkuja, arvioinut hänen pukeutumisensa tai terveytensä väärin viedessäni päiväkotiin - Ja niin, ylipäätään vienyt päiväkotiin.

Onneksi kaiken tämän keskellä olen kuitenkin onnistunut laittamaan asiat jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen, ja antamaan itselleni myös armoa. Se, että menetin voimani haasteellisen raskausajan ja traumaattisen synnytyksen myötä, ei ollut minun vikani, vaikka pitkään syytinkin itseäni. Rakkauteni lastani ja perhettäni kohtaan on ehdotonta, ja teen parhaani. Sen on riitettävä. Minä riitän.

Perheessämme ajatus siitä, että isä on yhtä tärkeä kuin äiti, on ollut ehdottoman tärkeä. Mieheni on hoitanut ja ollut yhtä paljon vanhempi tyttärellemme kuin minä, ja vaikeina aikoina jopa enemmän. Mielestäni äidin roolin liiallinen korostaminen koko lapsen elämänkaaressa on oikeastaan pelkästään haitallista, jos toinenkin vanhempi on läsnä ja saatavilla.

Kukaan ei ole täysin valmis äitiyteen. Ei aina edes äiti, jolla on jo monta lasta, ja nuorimmainen onkin aivan erilainen kuin sisaruksensa. Äitiys olisi helpompaa, jos pystyisimme olemaan luomaan liikaa paineita itsellemme. Mitäpä, jos miettisit tänään, mitkä ovatkin sinun vahvuuksiasi äitinä. Missä sinä olet onnistunut?

Tästä voit lukea synnytyskertomukseni koronarajoitusten aikana.

Kommentit

  1. Voi miten samaistuin tähän tekstiisi! Itsekin ammattikasvattajana tiesin paljon enemmän lasten kasvatuksesta ennen kuin itse tulin äidiksi ;D Äidit syyllistyvät muutenkin helposti, mutta luulen, että meillä ammattilaisilla vielä tieto lisää tuskaa -tiedät, miten homma pitäisi teoriassa hoitaa, mutta arki, kiire, väsymys, sairastelu... Tsemppiä arjen haasteisiin sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto lisää tuskaa, nimenomaan. Ja toisinaan pätee myös "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä" :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korut symboloivat kantajalleen tärkeitä asioita – mutta eivät ehkä kuten luulit

Kaupallisessa yhteistyössä Lumoava-korun kanssa  ”Elämäsi on aina sujunut kuin tanssi.” Todella hämmentävä lausahdus, jonka olen kuullut monet kerrat. En tiedä, miten saan sen näyttämään niin helpolta, sillä sitä se ei todellakaan ole ollut. Päin vastoin, olen joutunut pinnistelemään paljon saavuttaakseni asioita. Usein se on kannattanut, mutta toisinaan myös tuottanut kasapäin turhaa työtä. Vaikka joku olisi kuinka menestynyt, ei mielestäni saisi koskaan olettaa, että se kaikki on tullut onnen kantamoisena. Oikeastaan vain harva suomalainen on syntynyt kultalusikka suussa. Kun jonkun asian osaa, se voi toki näyttäytyä ulkopuoliselle yksinkertaiselta. Mutta takana on luultavasti valtava määrä suunnittelua, harjoittelua, ja hiomista. Uskon, että tällainen suhtautuminen on useimmiten vain ajattelemattomuutta tai ymmärtämättömyyttä, mutta valitettavasti se voi joskus olla merkki kateudesta. En koe olevani mitenkään erityisen menestynyt, mutta tiedän, että olen elämässäni saavuttanut t...

10 merkkiä narsistisesta parisuhteesta

Irti narsistisesta suhteesta Liian monella meistä on tai on ollut lähipiirissämme narsisti. Minäkin olin joitakin vuosia sitten parisuhteessa narsistin kanssa. Se suhde kesti aivan liian pitkään. Kaikkine vaiheineen lähes kymmenen vuotta. Narsistisesta suhteesta irti pääseminen on uskomattoman vaikeaa, vaikka helposti voisi ajatella, miten muka noin kauheasta suhteesta ei haluaisi lähteä välittömästi. Narsisti on taitava manipuloija, ja hänessä on kaksi puolta. Minäkin ajattelin, että jos sen pahan puolen poistaisi, suhteemme olisi täydellinen. Mutta narsisti ei muutu. Narsistisessa suhteessa menetin melkein kokonaan itseni. Olen hiljalleen toipunut, mutta arvet tulevat varmasti näkymään ikuisesti. Ystäväpiirini muuttui täysin, ja olen taas löytänyt sen minän, joka olin ennen sitä suhdetta. Olen alkanut tehdä samoja asioita, joista olin joskus kiinnostunut, ja nautin elämästä. Kokemuksestani haluan puhua kaikille, sillä yhdenkin narsistin uhrin vapautuminen, on riemuvoitto. 10 varoitus...

Tiesitkö, että Vallila valmistaa vaatteitakin?

Tiesitkö, että Vallila valmistaa vaatteitakin? Sisältää affliate-linkkejä* Lemmittyni sadetakki* Vallila ei ole enää tunnettu pelkästään värikkäistä ja kuviollisista sisustustekstiileistään Olen aina rakastanut kotimaisen Vallilan verhoja, mattoja ja vuodevaatteita. Viime kesänä huomasin, että Vallila valmistaa myös vaatteita. Mallistosta löytyy esimerkiksi t-paitoja, laadukkaita ja pehmeitä kylpytakkeja, kestokasseja sekä ekologisia kasvomaskeja. Osaa kuoseista ovat olleet suunnittelemassa maineikkaat muotisuunnittelijat, Rolf Ekroth ja Wataru Tominaga. Lemmittyni koiran sadetakki* Tyylikkäänä samistellen sateellakin Minulla ei ole koiraa, mutta jos olisi, meillä olisi ehdottomasti samanlaiset sadetakit. Kuinka hauskaa olisikaan kulkea yhdessä säällä kuin säällä näissä Lemmittyni-kuosin vetimissä. Koiran sadetakki jää siis tällä kertaa tilaamatta, mutta sadetakki ja sateenvarjo taitavat tipahtaa ostoskoriin. Pidän tästä kuosista, sillä se on värikäs, mutta värit ovat kuitenkin hillity...